perjantai 18. syyskuuta 2015

Leukailua

Varoitus: Tämä teksti sisältää historiaa ja pohdiskelua ylikasvaneesta leuastani. Tässä ei ole paljoa kuvia. Tämä ei ole myöskään vinetys omasta ulkonäöstäni vaan valmistautumisesta ja  kertomus leukani ja hampaitteni kanssa kulkemastani tiestä.

Minulla on terävä leuka. Tämä on tullut erittäin selväksi ystäviltäni, toiset taas eivät huomaa mitään. Onhan se terävä ja vieläpä hyvin ylikasvanut. Viisauden hampaatkin ovat päässeet ylipuhkeamaan, sillä tilaa suussa on todella paljon ja uskon sen olevan syy siihen, että puren helposti poskiini. Se muuten sattuu! Sitten kun se puremisen takia turpoaa, siihen on vielä helpompi purra. Syöpä siinä sitten varovasti  ja hitaasti jotain pehmeitä mössöjä seuraavat kolme päivää, jotta turvotus laskisi.

Sitä ei etuprofiilissa huomaa, mutta sivuprofiilissa kylläkin. Ja vielä tiedoksi niille jotka ihmettelevät:



Yläleuan etuhampaat ovat alaleuan hampaiden edessä. Hampaat purevat yhteen. Toisilla takahampaat ovat jääneet liian taakse, jolloin alaleuka on kasvanut liian vähän tai yläleuka liian paljon. Minulla tilanne on päinvastainen. Alahampaat menevät ylähampaiden eteen, ylähampaat jäävät alahampaiden taakse. Hampaat eivät pure yhteen kuin poskihampaista. Kiitos luonto, kiitos geenit, mutta olemme mitä olemme! :)

LEUKA!
Leuka?

Kun vitosluokalla kävin hammaslääkärissä, sain hammasraudat. Olen ollut kaikenlaisissa hammasvehkeissä ja laitteissa ja koneissa. Hammaslääkärissä olen käynyt enemmän kuin missään muissa lääkäreissä yhteensä. Vitosluokalla häpesin rautojani, enkä suostunut hymyilemään hampaat näkyvissä kuten aina aiemmin luokkakuvissa. Kutosluokalla tilanne helpottui. Raudat olivat kiusalliset. Rautalankojen väliin tarttui aina ruoanpalasia ja hampaiden harjaaminen oli tuskallista, kun piti erikseen pestä hampaat sekä lankojen välit.

En muista tarkalleen missä järkestyksessä olen rautoja käyttänyt, mutta minulla on ollut yläkitalaessa irrotettavat raudat, kestoraudat sekä yöraudat. Yöraudat sain personoida itse. Yläasteella lempparivärini vaaleansininen vaihtui vastaväriksi ja on ollut sen jälkeen ikuinen suosikkini. Oransseihin rautoihin tuli kullan ja hopeankimaltavia hippuja sekä pieniä neliapiloita "tuomaan onnea", kerroin kun sain valita vielä erikseen kuvan. Pidän todella siitä, miten lapsille tehdään raudoista kiinnostavammat pitää. Rautoihin oli ensin vaikea tottua. Muistan kun louskuttelin niitä kuin jääkiekkoilijat konsanaan, edes takas suuhun ja kielenpäälle... Onneksi aina nukahdin kuitenkin raudat päällä.

Rautojen avulla pääsin eroon vinoon kasvaneista hampaista, mutta leuka jatkoi kasvamistaan. Lopulta hoitoni keskeytettiin. "Eipä anneta tytön kärsiä enempää kun tuo leuka nyt näyttäisi kasvavan kaikesta huolimatta", sanottiin minulle yläasteen lopussa tai lukion alussa. "Tule sitten uudestaan käymään kun olet täyttänyt 25 juttelemaan uudestaan, jos sinulle tulee usein päänsärkyä tai leuat kipeytyy." No mikäpä siinä. Olin hiukan hämilläni, mutta samalla helpottunut. Vihdoin ihan tavallista hampaiden kanssa oleskelua.

Pari reikää oli sitten tämän viiden vuoden aikana tullut. Näitä paikattaessa kerroin että vasemman ohimon yläpuolelle on tullut patti. "Sinulla on siellä menneet lihakset maitohapoille. Joudutkos sinä paljonkin pureskelemaan? Kerroin, että koska etuhampaani eivät pure yhteen joudun puremaan kaiken poskihampailla, ja koska olen vasenkätinen pureskelen helposti kaiken myös vasemmalla puolella. Hoitajat eivät sanoneet juuta eikä jaata.

Reilu kakskymppisenä huomasin myös, että minua särkee yllättävän usein päätä. Kävin testauttamassa näköni. Ei ollut näössäni mitään vikaa. "Lukulaseja voit käyttää halutessasi", silmälääkäri totesi. Aloin epäillä leukaani ja 25 vuotta täytettyäni otin yhteyttä hammashoitoon. Sain ajan kuukauden päähän. Hyvä tuuri! Kun sitten hammaslääkäri tarkisti hampaani hän totesi, että kaksi reiänalkua näkyy hampaiden välissä, ja että siihen auttaa hammaslanka. Lääkäri oli jo valmis päästämään minut pois. Mainitsin leukatilanteeni. Lääkäri sanoi, että no miten se nyt muka sitten keskeytettiin. Kerroin, että se kasvoi niin vauhdilla ja kasvoin muutenkin reilusti muita myöhemmin. No sinähän olet sitten tullut poikien mukana. Pojillahan kasvaa tuo leuka voimakkaasti murrosiässä ja muutenkin kasvavat tyttöjä myöhemmin... Melkein olisin sanonut "no anteeksi vain, mutta on niitä myöhässä kasvavia tyttöjäkin!", mutta olen hyvä olemaan vaiti. Sen sijaan sanoin, että vaarillani on voimakas leuka, mutta sitä ei huomaa parran alta helposti ja hänen äidilläänkin oli hyvin voimakaskasvuinen leuka. Kerroin mitä lääkärit n. kymmenen vuotta sitten olivat sanoneet ja kuinka olen tässä valmiina keskustelemaan jatkotoimenpiteistä. Lääkäriä selvästi huvitti. "Vai kirurgille, tuskin sinä sieltä mitään kelan tukeakaan saat, en tiedä miten nuo asiat menee..." Ilmeisesti hän kuitenkin näki vakavan ilmeeni ja sanoi, että lähettää minut vielä eteenpäin ja antoi minulle ns. "konsultointiajan" jälleen kuukauden päähän. Lucky me!^^ Vähän kyllä hävetti lääkäristä tulon jälkeen. Ajattelivatko he, että menisin kirurgille vain kosmeettisista syistä? Noup. Minua ei haittaa mitä ja millainen olen. Ainoa asia on, että jos tämä operaatio auttaa pääsemään päänsäryistä eroon, olen siihen enemmän kuin valmis!

"Noniin moi Siru. Viime kerrasta onkin jo aikaa." Tämä seuraava lääkärini, jolle oli varattu 15 min. aika kertoi, että hän keskeytti aikoinaan hoidon. Hän preppasi minut hyvin ja sanoi minun olevan juuri oikean ikäinen ja oikein motivoitunut. "Et ole enää 20v. huithapeli." Nauratti. Se oli nimittäin niin nappiin sanottu. Silloin olisin ehkä sanonut, että en voi sitoutua vuodeksi jäämään Suomeen kun haluaisin ehkä matkustaa, ja kirugille meneminen olisi ehkä jännittänyt ja takaisin rautoihin siirtyminen olisi tuskallisinta ikinä kun vielä opiskelen ja vietän aikaa kavereiden kanssa... Nyt olen siihen enemmän kuin valmis. (toistoa!) "Suosittelen toimenpiteitä, sillä puret niillä hampailla vielä 80-vuotiaaksi." Tämä sai minut vakuuttumaan lopullisesti. Tahdon hoitoon.

Puolen vuoden sisällä minulle tulisi soitto ensimmäiseen tapaamiseen. Silloin hampaani kuvattaisiin ja tehtäisiin suunnitelma. Hoito sisältäisi n. 10 hoidossa käyntiä, josta yksi olisi kirurginen toimenpito. Luultavasti yläleukaa siirretään eteenpäin ja alaleukaa taaksepäin. Ainoa harvinainen riski olisi, että leikkauksen aikana osuttaisi hermoon, joka voi jatkossa tuntua alahuulten puutumisena. Olen todella valmis ottamaan tämän riskin. "Oikea asenne sinulla!" sanoi lääkäri ja kirjoitti lähetteen samantien.


          "Olen mitä olen" Kuva: www.taikametsa.com

Nyt sitten odottelen... ja odottelen... se on pitkä prosessi, mutta se kannattaa. Tarina jatkukoon!

TULI KIRJE! LOKAKUUSSA ENSIMMÄINEN TAPAAMINEN! NYTPÄ JÄNNITTÄÄ SITTENKIN!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä tuli mieleesi? Kirjoita se auki!